23.7.2010 Luku XXXIX Pitkän matkan päätös

Aamuauringon ensimmäiset säteet tunkeutuvat mereltä kaupunkiin työntyvän sumumaton tiheän kudoksen läpi. Mies on sutensa kanssa hyvin aikaisin liikkeellä. Vaimea kilinä voimistuu kaikuina jykevien kivitalojen seinistä. Mies hidastaa, sillä ei halua herättää ketään. Hän on suuntaamassa kohti satamaa.
Kevät muuttui varkain kesäksi. Kuunkierto toisensa jälkeen on tullut ja mennyt täysin huomaamatta. Mies on onnellinen. Nyt hän viimein [...]

21.3.2010 Luku XXXIII Uuteen kevääseen

Pimeä talvi on menettänyt otteensa kevään valolle kaupungissa sataman yllä. Mies on käyttänyt aikaansa laajentaakseen tietämyksensä rajoja tuon ulkoa karun, mutta sisäpuolelta niin lämpimän kaupungin ulkopuolelle. Yhä pitemmälle ja yhä myöhemmin kaupunkiin palaten. Tuttuun ja turvalliseen Maankiertäjän saliin.
Miehen sosiaalisuus on kasvanut päivä päivältä ja voisi sanoa, että muutamat ihmiset kaupungissa ovat jo hänen ystäviään. Sydän [...]

14.12.2009 Luku XXXII - Valoa pimeään

Mies istuu monille tutuksi käyneellä paikallaan majatalon salissa, jonne kaksi kuunkiertoa aiemmin on sutensa kanssa saapunut. Satama kaupungin alapuolella on vähitellen käynyt riitteeseen. Siellä miehen laivakin on muiden joukossa. Hiljaa, liikkumatta ja jäähän vangittuna. Vaan eipä miehellä ole ollut enää mitään tarvetta lähteä merelle. Laiva on enää kovia kokenut ja paljon nähnyt kulkuväline. Vain tyhjä [...]

26.10.2009 Luku XXXI Viimeinkin p = ?d

Mies kävelee susi vanavedessään kohti alakaupunkia. Yöllinen railakas juopottelu rupeaa vähitellen kostautumaan ja jomottava päänsärky ei jätä häntä hetkeksikään rauhaan. Susi tuhahtelee muutamaan otteeseen erittäin halvekuvasti ja mulkaisee tuota ihmisrauniota. Mies katsoo suttaan silmiin ja virnistää, joka muistuttaa lähinnä äänetöntä tuskanhuutoa. Kädet syvällä taskussaan, mutta suoraryhtisenä hän kulkee hitaasti kohti aallonmurtajaa ja sen päätä. Hän [...]

17.10.2009 Luku XXX - Kaupungissa yllä suojaisen sataman

Jonkin matkaa pohjoiseen matkattuaan laiva tekee vähäisen kurssimuutoksen. Mies ei kiinnitä asiaan mitään huomiota, eikä susikaan kantele. On taas se hetki vuorokaudesta, joka sytyttää tähdet yksitellen loistamaan. Hetki, joka myös nukuttaa aallot. Haukotuksesta päätellen myös miehen. Haukotus tarttuu suteen joka suorittaa oman osuutensa makeasti naukaisten. Kaksikko painuu maaten.
Aamun sumut hiipivät kajuutan oven raoista sisään ja [...]

28.9.2009 Osa 29. Pois kohti tuntematonta

Merivirta on hiljalleen kuljettanut viikkojen ajan purjeetonta laivaa kohti jotakin. Horisontissa on aina välillä näkynyt tummana mantereen rantaviiva. Mantereen, jonne miehellä ei ole enää asiaa. Yöt tuo yksinäinen mies on istunut kajuuttansa penkillä ja kirjoittanut lokiaan. Uni on ollut viimeksi kuluneina viikkoina harvinainen vieras. Hän on miettinyt eri vaihtoehtoja. Miettinyt päänsä puhki, miettinyt itsensä ahdistukseen [...]

6.9.2009 Osa 28. Merellä kaikki ennallaan

Mies ja laiva ovat viimein löytäneet kadoksissa olleen keskusteluyhteyden toisiinsa. Hän seisoo tutulla paikallaan ja käy sanatonta väittelyä aluksensa kanssa. Se haluaisi jo mennä vapaasti, mutta mies ei anna. Mies ei enää pelkää sitä väistämätöntä, mitä kuitenkin tapahtuu. Hän ei vaan yksinkertaisesti halua.
Jokainen uusi kohtaaminen merellä on ollut kuin käännös tiimalasissa. Joskus hiekka valuu hitaasti, [...]

2.8.2009 Osa 27. Irti tyvenestä

Viikkoja on vanha, kovia kokenut ja paljon nähnyt laiva pysynyt täsmälleen samassa kohtaa, johon aiemmin myrsky oli sen heittänyt. Tyynessä pilvetön taivas yllään  ja purjeetta. Aivan kuin alasti ja jotakin tapahtuvaksi odottaen.
Laiva ja mies eivät ole vaihtaneet yhtäkään ajatusta päiväkausiin. Enimmäkseen mies on jurottanut kajuutassa sängyllään maaten ja illan hämärässä vasta kannelle kivuten. Odottaen että [...]

16.7.2009 Osa 26. Aallot sortuu

Usean päivän verran on kolmikko taivaltanut matkaa pilvivallin reunaa seuraillen. Laiva on edennyt hiljalleen syvemmälle tuohon rauhoittavaan teräksenharmaaseen hämärään. Vielä ei sada, mutta sateen reuna ei ole kaukana.  Mies ei ole saanut öisin unta. Laivansa keulasta hän on seurannut yö yön perään lähellä, mutta niin kaukana raivoavan myrskyn voimaa.
Eräänä iltana laiva viimein tekee omavaltaisen päätöksen [...]

6.7.2009 Osa 25. Kahden maailman rajalla

Vaitonainen mies seisoo laivansa kannella. Susi istuu tutulla paikallaan vasempaan jalkaan nojaten.
Jäätävin silmin hän katsoo suoraan eteensä. Laiva kulkee ensimmäistä kertaa pitkään aikaan omin purjein. Täysin suoraan se etenee aalto aallolta sen kylkiin iskeytyen.
Vasemmalla puolella on kirkas aurinkoinen sää poutapilvineen. Suoraan laivan yläpuolella on tuttu pilvimaton reuna. Oikealla taas taivas on synkän musta. Meri kiehuu [...]