26.10.2009 Luku XXXI Viimeinkin p = ?d
Mies kävelee susi vanavedessään kohti alakaupunkia. Yöllinen railakas juopottelu rupeaa vähitellen kostautumaan ja jomottava päänsärky ei jätä häntä hetkeksikään rauhaan. Susi tuhahtelee muutamaan otteeseen erittäin halvekuvasti ja mulkaisee tuota ihmisrauniota. Mies katsoo suttaan silmiin ja virnistää, joka muistuttaa lähinnä äänetöntä tuskanhuutoa. Kädet syvällä taskussaan, mutta suoraryhtisenä hän kulkee hitaasti kohti aallonmurtajaa ja sen päätä. Hän istahtaa kivivallin reunalle ja katsoo merta pitkään. Sitten hän kääntää katseensa kohti satamaa ja omaa rakasta laivaansa, joka keikkuu yksin muiden vastaavien alusten keskellä. Miehen ei tee enää mieli merelle.
Hän nousee seisomaan ja ottaa taskustaan jotakin. Käsistä toiseen siirrellen hän punnitsee tuota itselleen rakasta pientä esinettä. Mies katselee, kuinka käsien vaaleat jo parantuneet arvet seurailevatkaan niin tarkoin esineeseen kaiverrettuja muotoja. Hän katsoo uudelleen merelle ja luo kylmän määrätietoisen katseen kädessään olevaan painavaan kapistukseen. Sitten siirtää sen vasempaan käteensä, punnitsee sitä viimeisen kerran ja antaa kätensä heilahtaa ruoskan tavoin. Esine lentää pitkässä kaaressa mereen.
Aurinko kurkistaa hetkisen matalalla alakuloisesti roikkuvien pilvien lomasta ja valaisee meressä tasaisesti leviävien ympyräkehien hiljalleen kevyen aallokon sekaan häviävää liikettä. Mies katsoo suoraan aurinkoon ja huolimatta repivästä päänsärystä hymyilee sille pitkään. Lopulta itseään hieman armahtaen ja silmänsä sulkien.
Hän katsoo suttaan suoraa silmiin ja saa tuon ylpeän eläimen näyttämään hampaitaan. Mies laskeutu polvilleen eläimen eteen ja halaa tätä muutaman kyynelen pudotessa pedon hopeiselle turkille. Sitten hän on hetken aivan hiljaa ja vetäytyy kauemmaksi. Suden ilme on pehmennyt ja se nuolaisee miestä kerran naamasta. Miehen suoristauduttua seisomaan he lähtevät takaisin.
Pilvet ovat vähitellen katoamassa taivaalta. Verkkaisesti kulkien he palaavat tuohon sataman yllä uhkaavana häälyvään kaupunkiin kertaakaan taakse katsomatta.
Aika merellä on toistaiseksi ohi.