Kärmeskalliolla :: Jami ärisee, osa 48556

“Tuli avattua grillikausi” Tuttu lause, jonka olen viime aikoina taas kuullut sieltä täältä. Itse en voi sellaista avata. Ei voi avata jo auki olevaa. Missään vaiheessa ei grillikausi ole edes sulkeutunut. Kaupungin kodat ja nuotiopaikat on pitäneet siitä huolen.
Nuotioilla on tullut läpi synkän ajan käristeltyä makkaraa. Kuin myös paistettu nokipannulettuja nokipannukahvin kera tai ihan vaan [...]

Yksi elämänmakuinen päivä taas takana

Jamin pentele meni sitten ja herätti mut jo vähän jälkeen klo 0600 tutulla kysymyksellä.
— Isi voinksmä pelata?
Jokseenkin harmistuneena hyvän unen keskeytyksestä menin ja räppäsin sanaakaan sanomatta Spyro Hero’s Tailin käyntiin. Toki äärimmäisen painokkaasti sanoin, että on aivan turha tulla ainakaan kahteen tuntiin vinkumaan apua. Ensimmäinen avunpyyntö tuli noin 10min myöhemmin..
Siitähän se päivä sitten lähti rullaamaan. [...]

Heräteostoksia

Kävin Juuson kanssa kaksin suurkirppiksellä Kantolassa tarkoituksenani vain katsoa, löytyisikö sieltä mitään osaavaa uutta konkelia. Wanha Centrum on palvellut jo 7 kuukautta, 2 viikkoa ja vielä 6 päivää siihen päälle. Nopean laskutoimituksen jälkeen olen sillä ajellut vähintään 2300km. Osia siihen on vaihdettu ahkeraa tahtia, viimeisenä kiinni leikannut takalaakeri.
Huomasin heti aulassa pari näitä armeijan käyttämiä pommin [...]

Poikien elämänohjeita isälleen

Hain poikani Padasjoelta ja koko matkan keskustelimme ties mistä. Sieluni lepäsi, sillä herrat eivät kinanneet tahi tapelleet. Kaipa se järki alkaa vähitellen hiipimään näidenkin jääräpäiden pääkoppaan. Kerroin pojille, että olen ostanut ikioman kodin läheltä nykyistä kotiani. Tästä riitti kysymyksiä ja sain selittaa tarkkaan vuokra-asunnon ja omistusasunnon eroja. Oppi on näemmä mennyt perille siitäkin, ettei toisen [...]

Sattumuksia helmikuun viimeisenä

Ensimmäistä kertaa elämässäni, minulle niin rakas asia eli kirjoittaminen on todella tuskallista. Siitä lisää tuolla alempana…
Jami istuu turvaistuimen alaosalla etupenkillä nähden kunnolla ulos. Olemme matkalla mummolaan ja odotan vihreiden vaihtumista Paasikiven tien päässä. Havahdun ajatuksistani Jamin tokaisuun.
-Isi, katsos tota!
Minä sitten katson Jamin osoittamaan suuntaan. Suojatietä ylittää neljän nuoren arviolta 25-30 vuotiaan naisen ryhmä. Avaan suuni [...]

Elämän polulla Timo & Juuso kaksin käy

Siitä on todella pitkä aika, kun olen viettänyt aikaani Juuson kanssa kahden. Sitä joka kerran hämmästelee, kuinka erilainen tuo koltiainen on kun Jami ei ole lähistöllä yllyttämässä, ärsyttämässä tai muuten vaan kalatyyttina riehumisreaktiossa.
Tämä jätkä on yksinään äärimmäisen fiksusti käyttäytyvä ja ilmeisen paljon asioita mielessään miettivä. Tuntui hassulta huomata, että tuo on suora kopio itsestäni. Tämä [...]

Rakastat myös poikiani minun…

Eipä taida olla edes latinassa sellaisia sanoja, jotka kuvaa sitä syvää rakkautta mitä tunnen omia poikiani kohtaan. Nuo ilkikuriset pikku paskiaiset, jotka vetävät toistuvasti pinnani tappiin saakka rajoja kokeillakseen ovat vaan jotain sellaista, jota ei voi sanoin kuvata.
Olisin koska tahansa valmis teloitettavaksi heidän puolestaan. Tekisin sen pää pystyssä ja hymyssä suin, sillä kukaan ei voisi [...]

Filiis meum

Jami mätkähtää telineeltä kyljelleen jäätyneeseen maahan. Sattuu ihan selvästi, mutta itkuahan ei päästetä. Menen polvilleni ja levitän käteni. Sieltähän se herra siiten kömpii pystyyn ja tulee halaamaan. Sanoopa tuo matalalla äänellä melkein kuiskaten sen aina yhtä hyvältä kuulostavan:
- Minä rakastan sinua isi.
Herkän hetken rikkoo Juuso, joka tönäisee veljeään ja sanoo itkupilliksi. Siinä samassa on kun [...]

Amet et filiis meum

Välillä kaikki tuntuu olevan vain tiensä päässä.
Tunteet on jo kylmentyneet ja kuolleet tyhjyyteen.
Mikään ei enää kosketa tai tunnu miltään.
Hämärä laskeutuu mieleeni ja hymy katoaa hetkeksi.
Silti on olemassa jotakin. Kaksi loistavaa tähteä.
Kirkkaasti loistaen ne valaisevat elämäni polkua.
Ne ainoat, jotka enää pystyy sulattamaan jään.
Ainoat, jotka näkevät ehdoitta syvälle sieluuni.
Kaksi parasta. Arvokkaimmat asiat
mitä elämässäni voin koskaan saada.
Joita ilman [...]

Isänpäiväpläjäys (revised)

Eräs hyvä ystäväni kysyi minulta marraskuussa 2007 ennen Rocktownin Openstageen menoa ja Tyllilänkadulla juopotellessamme, että miltä tuntuu olla isä. Häkellyin ihan täysin kysymystä, eikä ylimalkainen nopea vastaus mennyt läpi vaan jouduin hieman mittimään asiaa tarkemmin.
Isänä oleminen on minulle tunnetila ja tunnetilojen saaminen kirjalliseen muotoon voi joskus olla aika tiukkaa. Kielestämme ei välttämättä löydy sellaisia sanoja, [...]